Vihdoinkin lenkillä

Tänään oltiin tosi pitkän paussin jälkeen jonkinlaisella lenkillä. Vieläkin paikoin oli liukasta mut pakko oli jo kokeilla, pysyiskö pystyssä. Ja pysyttiinhän sitä. Mut jotenkin molemmilla tuntu et on kunto vielä heikko, flunssan jäljiltä, ja kun eihän täs nyt oo liikuttu paljon mitään. Tai eihän mulla sitä pahuksen flunssaa oo kunnolla ees ollu, mut jotain yritystä se kait on ollu. Mut kyllä oli oikein pientä jännitystä lähteä tonne tien päälle, pitkästä aikaa. Lähin kummiskin, vaik ei mikään kovin hyvien tuntemusten reissu ollukkaan. Silti oon tyytyväinen et oltiin, ja sain varmuuden siitä et, pystyn vielä ees johonkin. Toiveita on siis paremmista ajoista taas.

Huomenna onkin taas Kimmon ilta. Tulee illalla  käymään, ja saadaan keskustella kuulumiset. Vaik eihän täs nyt suurempaa kertomista oo, mut kuiteskin, on se mukava päästä taas vähä purkautumaan. Tämä et oon taas alkanu tänne näinkin innolla kirjotteleen, on varmaan sille tosi hyvä uutinen.

Mut nyt täytyy valmistautua seuraan tennistä Austraaliasta. Onkin luvassa taas pari viikkoa mun yöhön huippu tennistä. Kiinnostaa aika paljon sekin laji, kun on itekkin tullu pelailtua nuorempana. Meillähän oli kotona Ylistaros jopa oma tenniskenttä. Siellä tuli isän kans paljonkin yhes vaihees elämää hakattua. Ne ajat on takana kun ei oo enää kenttääkään. Mut hienoja ja hyviä muistoja riittää, niistä taistoista.

Nyt kahvit hakeen tänne ja nauttimaan urheilusta, nimeltä tennis. Moikka!