Joo, täällä ollaan jälleen. On se jotenkin surullista, miten se taas lopsahti, vaikka tuli niin ihanaa kommenttiakin, sillon viimme postauksiin. Mut mitäpä tuota selittelemään, kun ei irtoa, niin ei irtoa. Nyt kuiteskin taas mennään uuden vuoden innolla. Hyvää uutta vuotta vaan kaikille.
Niin, mitäköhän mulla ois teille kerrottavaa, ton syksyisen postauksen jälkeiseltä elämän polultani. Ensinnäkin, kaikki on menny noin yleisesti ottaen paljon paremmin, mitä sillon toissa syksynä meni. Kun sillohan oli jakso, et ei päässy oikeastaan sängystä ylös ollenkaan. Sitä ei ees sillon oikein tajunnukkaan miten paha tilanne oli. Nyt ei sellasta aikaa tullu koko syksynä, ja nythän päivät jo on alkanu piteneen, joka jo ajatuksenakin piristää mieltä.
Mitään hirveetä muutostahan täs ei oo tapahtunu, mut pari kovaa juttua on tullu tehtyä. R-kioskilta tuli haettua joulukalenteri arpa, ja apteekista lisää noita kilpisrauhas pillereitä. Kummassakin tapahtumas istuttiin emännän kans parkkipaikalla autos, vähä niinkun sillä mielellä, et jos emäntä hoitas homman. Siinä sit kuitenkin emäntä sai muhun niin paljon tsemppiä, et päätin rohkeasti käydä ite ostoksilla. Tällästähän ei oo tapahtunu pariin kolmeen vuoteen. Ja voi miten hyvä olo siitä tulikaan, kun sai tollasia asioita ite hoidettua. Et, tässä sitä mennään kohti sitä ihanaa hetkeä, kun saa emännän kans marssia yhessä ruoka ostoksille. Se hetki ei välttämättä oo enää kovinkaan kaukana. Viimmestään kun kevät saapuu, niin sillon mussa on energiaa niin paljon, et sillon se tapahtuu. Siltä nyt tuntuu ainaskin tällä hetkellä. Ja tollasia pikku juttuja täytys yrittää itelle järkätä, täs talven aikana. Niistä vaan saa tosi paljon sitä luottoa itteensä, et mä pystyn tähän, niin miks en vähä vaativampaankin juttuun pystyis. Aina tietenkin välillä pakkaa jumittaa tänne kotiin liikaa, niinkun nyt viimme päivät vähä on ollu. Mut en kuitenkaan unohda mitä oon saavuttanu, ja miten hyvältä se on tuntunu. Et kyl täältä taas lähetään uusiin saavutuksiin, kuhan saa vaihteen päälle.
Yksi suuri päivä mulla oli tos joulun alla, kun sain serkkuni Vaasasta kylään. Silloin keväällä 13, taisin postailla kans, kun viimmeksi oltiin nähty. Tuolloin olin innos menemään Vaasaan sen luo vasta vierailulle, mut sillon asiat ei sit oikein menneetkään putkeen. Mut nyt saatiin taas tavata, ja toivottavasti nyt yhteydenpito rupeais onnistuun. Mä niin kaipaisin kavereita, tähän välillä niin yksinäiseen elämääni.
Tässäpä ne isoimmat kuulumiset, mitkä täs nyt mieleen tuli. Oli ihana taas pitkästä aikaa saada tänne postaus aikaseksi. Jatkellaan sit taas kun siltä tuntuu. Näin kait se on sanottava, eikä lupailla mitään.
Ei muuta kun, hyvää talven jatkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti