Kiusaamisesta asiaa taas

Tänään piti olla vähä sosiaalista toimintaa taas. Meille piti tulla mun kummit, nyt sitten pitkästä aikaa. Mutta myttyyn meni se vierailu tällä kertaa. Sensijaan meille tuli mahatauti kylään. Se päätti hyökätä emännän kimppuun, ja se oli sit siinä. Eihän se oo mukavaa sairaana emännöidä ja ottaa vieraita vastaan.
Odotin kyllä niitten tapaamista, ja juttu hetkiä innolla, mutta näin kävi. Eihän sille sairaudelle tietenkään mitään voi, jos se iskee, niin se iskee. Toivottavasti saadaan emäntä pian kuntoon, ja sovittua uusi vierailu aika.

Viimme päivinä on taas noussu tämä kiusaamis asia pintaan. Sain tonne siihen asiaa käsittelevään postaukseen ihanan kommentin. Se oli kyllä ihanan liikuttava hetki mulle, kun huomasin, että joku oli kommentoinut, mulle niin raskasta aihetta. Että joku välittää mitä minä tunnen, tuntuu niin älyttömän hienolta.
Kun aattelee asiaa miten se oli sillon koulussa. Se yksi oli mulle ilkeä, töni mua, löi mua, vei mun tavaroita, koululaukkua, ja mitä muut teki. Niinpä, ne ei välittäny miten muhun sattui, muhun sattui pahasti, ja syvältä.
Mähän olin sellainen yksikseen oleilija oikeastaan koko koulu ajan. Mutta tuolloin tunsin todella olevani yksin. Kumpa edes jokun ois mua auttanu tuolloin, niin ehkä kiusaaja ois nujerrettu, saatu ainakin vähentämään kiusaamista, en tiiä.

Tässä oli vähä taustaa sille miks mulle on arvokkaita ne hetket, kun saan tuntea, että musta välitetään.
Yhtä hienolta tuntuu se, että jos minä voin tehdä jonkun hetkestä arvokkaan, välittämällä hänestä.
Oikeastaan se vois olla mun elämän huippu hetki, jos pystyis auttamaan jotain niin, että sitä ei enää kiusattais.
Mutta, tässä jälleen pala tätä kiusaamis aihetta.