Kesä alkaa sitten vähitellen oleen ohi, tämä pettymysten, surun, tuskainen kesä. En tiedä, miten voi yhteen kesään mahtua näin paljon negatiivistä. Vielä keväällä sitä päätti, että tästä kesästä tulee huippu, mutta miten kävi. Tulikin yksi elämäni kauheimmista kesistä. Mutta, syksy painaa päälle, ja on aika mennä eteenpäin.
Nyt pitää katsoa tiukasti tulevaan, ja tehdä uudet suunnitelmat ja tavoitteet. Niin täs nyt onkin jo tehty. Ens kesä on jo kovaa mielessä, ja uusi karvainen perheen jäsen suunnitteilla. Eli, koiran pentu yritetään saada heti ens kesän alussa. Sinne asti yritetään pärjätä ilman koiraa, Hallaa muistellen. Mökki reissukin jäi sit tekemättä tältä kesältä, mutta sekin kyllä yritetään tehä ens kesänä. Varmaan loppu kesästä, kunhan saadaan pentu koulutettua matkustus kuntoon. Monia ilon hetkiä on siis tiedos ens kesälle, kun uusi vipeltäjä saadaan perheeseen. Hallaa on tietenkin vielä kova ikävä, mutta nämä suunnitelmat tuo myös lohtua siihen.
Pesikses homma Virkiän osalta etenee kuin kiskoilla, juna puksuttaa kohti mestaruutta. Tänään varmistui finaali paikka, jossa vastaan asettuu odotetusti Pori. Tiukkaa taistoa luvassa, mutta uskon Lapuan vievän jälleen sen kirkkaimman kannun. Niin se nyt vaan sit meni, en pystyny yhteenkään matsiin. Kait se nyt on myönnettävä, vaikka ne finaalit on vielä jäljellä. Ne vaan kaikki näkyy netistä, et sikäli. Mut en tietenkään nää mitään estettä mennä paikan päälle, jos tsemppi jostain putkahtais. Ens kesänä sit ainaskin, taas yritetään uudella innolla.
Näin mennään eteenpäin jo vähän iloisemmalla mielellä, kurkkimaan mitä elämä seuraavaksi tuo eteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti