Viikko taas hurahti niin nopeesti, että ei tullu postailtua tänne, mutta nyt aattelin taas jotain kirjottaa. Ei tarvi teidän turhaa käydä kurkkimas täällä uuden postauksen toivos.
Niin, nyt tuleva päivä ei olekkaan ehkä niin kamala mitä täs on pelätty. Hallan ongelmat kasvo täs viikolla siihen pisteeseen, että emäntä tilas tohtorille ajan. Valmistauduttiin siihen, että tämä maanantai ois ehkä se luopumisen päivä. Todella raskasta on ollu aatella, että Hallan ois nyt aika mennä. Toisaalta sitten ois taas vapaampaa liikkuminen, mutta ilman Hallaa. Ei sillä tapaa en halua sitä vapautta. Mutta, todellakin nyt on ollu pari päivää parempaa aikaa, että armo piikkiin ei sittenkään tarvi vielä ehkä turvautua. Jotain helpotusta kuitenkin Hallalle täytyy saada, särkylääkettä tai jotain. Oltais niin onnellisia, kun saatais Hallalle vielä edes jonkun matkaa kivutonta ja onnellista aikaa. Hyvä nyt kuitenkin, että saadaan lääkärin lausunto, mitkä täs nyt on mahdollisuudet edetä, vai onko järkeä enää taistella vastaan. Vaikka luopuminen on hirveen raskasta ja surullista, koko ajan kuitenkin tärkein asia on, Halla ei saa kärsiä.
Jotkun on ehkä ootelleet mun videoita, tuolla youtuben puolella. No, tämä elämä nyt on ollu vaan täs kotona olemista enimmäkseen viimme ajat. Tykkäisin kuvata näin kesällä jossain ulkona kun on liikentees, mutta kun siellä nyt on oltu hyvinkin minimaalisesti. En aijo kuitenkaan lopettaa kuvaamista kokonaan, kyllä se sen verran antoisaa on sekin puoli, täs hommas. Nämä kaikki paineet mitä nyt on ollu, on tietenkin vieny kans intoa pois. Mutta, kyllä niitä videoitakin vielä tulee, sisälläkin kuvattuja.
Palailen ehkä jo ens yönä asiaan, koira uutisten merkeis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti