Onnea Suomi

Nyt on sitten taas koira talossa. Tänään saapui se hoito koira, joka on meillä sunnuntaihin saakka. Aivan ihana pehmeä turkkinen otus. Kokoa on kyllä ihan riittävästi, vaikka se on vasta pentu. Se on Hallastakin suurempi, vaikka ei tosiaan oo vielä täysikänen. Eli, kasvaa vielä tuostakin lisää, että aikusena on kyllä tosi iso. Vähän välillä on ollu levoton, varmaan kaipaa perhettään, mut eiköhän se tästä suju. Jotenkin tuntuu kuin ois toisessa elämässä, kun yhtäkkiä taas meillä koira. Kyllä se vaan koira meidän perheeseen kuuluu, tuo se jotenkin valoa elämään. Lenkillehän sitä lähettiin tos illalla, et siinä erittäin tärkeä asia, mikä koiran myötä tulee. Varmaan tähänkin jo ehditään jonkun verran kiintyä, täs viikonloppuna. Sunnuntaina voi olla vähä haikeeta, mutta kohtahan se omakin saadaan tohon kirmaamaan. Kovin oli muuten tämä tassuttelija heti kiintyny muhun, kun nuoli niin naamaa, ja oli ystävällinen. Ihana koira.

Nyt on sitten Suomen itsenäisyyspäivä. Pressan juhlakkin on Tampereella tänä vuonna, että sinänsä harvinainen vuosi. Taas muistetaan ja kunnioitetaan niitä, jotka silloin aikoinaan taisteli Suomelle vapauden. Eräs nuori täältäkin sillon lähti taistelemaan, ja koki matkansa lopun, siellä tykkitulen keskellä. Ei kuulunut taistelijaa moneen vuosikymmeneen, kunnes tänä syksynä, pääsi tämäkin nuorimies, vihdoin kotiin. Rakkaittensa lähelle, oman paikan hautausmaalle lepäämään. Tämä on niin koskettavaa, että näitä sotureita löydetään ja saatetaan kunnialliseen maahan lepäämään, näin pitkänkin ajan päästä.