Siinä se nyt on, meidän perheen uusi jäsen, Väinö. Tänään oli se tunteikas päivä, jolloin meistä tuli noin neljän kuukauden jälkeen, jälleen koiran omistajia. Kaiken sen syksyn tuskien jälkeen, Väinö on todella rakas ja tervetullut joululahja. Ei voi sanoin kuvata, miten ihanalta se tuntuu, kun saa jälleen siloitella oman koiran turkkia. Miten ihanan pehmoinen ja pörröinen se onkaan, näin pennulla. Kaikki on jälleen niin epätodellisen tuntuista, että oisko nyt onnen aika jo välillä. Kun tämä päivä läheni, nosti se myös Hallan muistot taas enempi pintaan. Tavallaan Halla on nyt lopullisesti poissa, on aika uuden elämän. Nyt kun Väinö makaa tos mun jalkojen juuressa, tuo se suuren lohdun myös Hallan ikävään. Ikävä ei koskaa unohdu täysin, mutta ehkä sitä nyt on helpompi kantaa. Tästä alkaa nyt meidän ja Väinön yhteinen joulu, ikimuistoinen sellainen.
Kaikille oikein hyvää joulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti