Hoidokki lähti

Nyt oli kyllä ihan mahtava viikonloppu. Miten voi näin tuntea haikeutta ja ikävää, vain muutaman päivän yhdessä olon jälkeen. Siltä vain nyt tuntuu, kun jouduimme luopumaan ihanasta hoito hauvastamme. Vaikka sillä oli pennun riehakkuutta, hyppimistä, naaman pesua yli innokkaasti, välillä tultiin aivan syliin, huidottiin tassuilla, oli se kuitenkin niin ihanan ihana. En olisi uskonu, että noin iso koira joskus istuu mun sylissä, mut niin se vaan tuli, eikä se sattunukkaan paljonkaan. Se oli kuin joku pehmolelu, niin pehmeä turkkinen. Lenkillä käytiin joka päivä, lumesta nauttien. Ja sitä luntahan on nyt sit tullu aika runsaasti. Talvi on tullut, mut onhan se jo aikakin. Näin painuu muistojen joukkoon nämä päivät, ja alkaa oman pennun odotus. Huomiseen taas!