Avautumista

Oiskohan niin, että alkais taas maistua tämä blogin postailu, kun nyt kuulette musta näinkin pian. En kyllä voi luvata mitään, mutta ois tosi hienoa itestäkin, jos saisin taas innostuksen päälle.

Kevät ja tunteitten herkistyminen, siinä mulla ainakin asiat jotka kuuluu yhteen. Sitä aivan kun herää eloon talven horroksesta. Tänään tuolla kevät auringossa, kun vaellettiin koiran kans, tuli välillä vaivuttua omiin syvällisiin mietteisiin, jollaisia kyllä on ennenkin ollut. Mentiin siinä koulun ohi, ja ajatus karkas omaan kouluaikaan. Miten se aika oli lopulta tosi hienoa aikaa. Lähinnä tarkotan alaluokkia, sitä ihanaa pientä koulua, jossa sain ensimmäiset kuusi vuotta olla opin tiellä. Vaikka alku oli hankalaa, niin näin vuosien jälkeen, oon tosi kiitollinen niistä ala-aste vuosista. Sain kuitenkin kuulua joukkoon, yksinäisenä välillä, mutta joukon jäsenenä. Miksi kaiken piti yläasteella sitten suistua raiteilta. Kumpa koulu ois voinu jatkua myös siellä paremmissa merkeissä. Peruskoulu ois menny loppuun kunnialla, ammattikoulu, työelämään pääseminen. Sitä monesti miettii, kumpa kaiken vois alkaa alusta. Miten hienoa ois käydä koulua, opiskella, olla osa yhteiskuntaa, kuulua ylipäätään johonkin, hyväksyttynä, tasavertaisena.
Yhä edelleen kaikki tän suuntanen on tietenkin mahdollista. Muuttaa elämän suuntaa, mutta, niin siinä on iso mutta vastassa. Mä oon periaatteessa niin kaukana, niin ulkona kaikesta, että ison muutoksen tekeminen vaatis tosi paljon voimia. Ne voimat on vuosien saatossa kyllä murentunu pois, että ei mitään suurta, sitä ei mun kohalla enää tuu tapahtuun. kunhan jotain pientä sais itestä vielä irti, niin sekin ois jotain. Kesä ja pesismatsi, niin, siinähän se mun suuri unelma oottaa toteutumista. Sitäkään ei voi luvata, mutta katellaan, kunhan pelit taas alkaa.

Kaippa nää aatokset paljonkin on seurausta siitä kiusaamisesta, minkä uhriksi aikoinaan jouduin. Siitä on jääny niin paljon, niin paljon, epävarmuutta mun elämään. Mutta, kaikkeen tottuu, niin myös tälläseen elämään. Kuitenkin välillä tulee näitä hetkiä, kumpa kaikki ois paremmin, kaikki ois menny toisin. Näin oli kohtalo mun elämän kuitenkin määrännyt menemään, ja siihen on tyydyttävä.

Näillä eväillä elämää eteenpäin, keväästä nauttien.