Jälleen takana upeat neljä jännityksen täyteistä urheilu päivää. Torstaina se alko Kollenilla, taistelu mc voitosta. Ja miten se tänään päättyi, oli aivan järkyttävän jännä kisa. Sehän oli lopulta kaksintaistelu, Kaisa vastaan Tora, Suomi vastaan Norja. Tilanne oli jo kääntymäs Norjan voitoksi, mut sit yks ammunta, käänsi tilanteen. Voi Kaisa minkä teit, toit kuitenkin voiton kotiin. Tämän päivän kisa, kaikkine piste koukeroineen, oli kyllä jännittävin ampumahiihto kisa ikinä, minkä oon nähny. Tunteet oli kyllä pinnas, kun Kaisa nosti kristallipallon ylös. Oon onnellinen jälleen tästäkin taistosta, jonka sain elää mukana. On ees jokin kanava, joka jollain tavalla korvaa mun elämästä puuttuvia alueita. Hyvä Kaisa, upea päätös vaikealle kaudelle.
Oon telkusta kattonu nyt tota Noora Karman huikeita temppuja. Ne on kyllä uskomattomia, pelottaviakin jotkut. Silloin kun mennään henkimailman asioihin, se on jotenkin pelottavaa. Otetaan yhteyksiä kuolleisiin, tai kun Noora ite käy jopa rajan toisella puolella. Mulle on pelottavaa esim. nähdä kuollut ihminen, vaikka se ois ollu mulle kuinka läheinen ja rakas, niin silti se pelottaa. En tiiä, kai se on oma kuoleman pelko, mikä sen tekee. Mut siis, Nooralla on siinä ohjelmas tullu eräs seikka esille, joka on jääny mun mieleen. Tämä ihmisen mieli, ajatukset, tunteet, miten suuri voima se meillä kaikilla on. Kun sen voiman käyttää oikein, saa ihmeitä aikaan. Ja pelko, sen täytyy kohdata, mennä päin, käyttäen sitä omaa mielen voimaa. Se voima on myös mun sisällä, joka ajoittain sieltä otetaan käyttöön, mut liian harvoin. Ehkä mä en luota tarpeeksi siihen, että mä todella voisin tahdon voimalla hallita näitä pelkojani. Jospa nyt täs kun kattelee Nooraa, näitä jaksoja, vois saada itelle myös luottoa siihen, et mä pystyn jos tahto on tarpeeksi kova.
Et, tälläsin aatoksin taas uutta viikkoa aloittelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti