Tää on ihanaa kun tulee tunne et nyt täytyy taas kirjottaa tänne. Et se ei oo sellasta pakon sanelemaa, vaan tästä tosiaan nauttii. Kun ei yritäkkään aatella, et täytys lähes joka päivä postailla, vaan tekee sen aina sillon kun siltä tuntuu. Ja nyt tuli taas se tunne, et tästä mennään.
Tänään olin taas Kimmo psykologin kans keskustelemas. Pystyin meneen taas tonne toimistolle, vaik ei se aina niin helppoo ookkaan. Tosin toi oli nyt viimmenen kerta nois tilois, kun se yritys lopettaa tossa laajuudessa. Mut onneks voidaan Kimmon kans jatkaa, kun se rupee pyörittään tota hommaa omalla toiminimellä. Homma jatkuu sit taas kotikäynteinä, ainakin toistaseksi. Mulle ois ollu vaan hyvää terapiaa käydä kodin ulkopuolella, mut sille minä en nyt voi mittään. Mut tosi hyvä kun voidaan kuiteskin jatkaa, tätä nyt lähes vuoden kestänyttä yhteistyötä. Kun vertaa vuosi sitten, mikä mun tilanne oli, niin onhan tää nyt paljon parempi. Oon kyl tykänny Kimmosta het alusta asti, ja kun tulostakin on saatu aikaan, niin mikas täs on jatkaessa.
Tänään alkas taas yks mun lemppari tv-sarja, kadonneen jäljillä. Mä rakastan tollasia ohjelmia yli kaiken, jossa on elämän suurista tunteista ja asiosta kyse. Vieläpä kun mennään ihan ihmisten oikeisiin tunteisiin ja tapahtumiin. Kun löytää jonkun läheisen, jota on monet vuodet kaivannu, niin on se jotain uskomatonta ja ihanaa. Tulee kyl omatkin tunteet tosi voimakkaasti pintaan. Sitä elää noitten toisten kautta jotenkin omaa elämää. Kun on niin vähä ihmisten kans tekemisis, niin kai toi on jonkinlainen korvike sille, mitä elämyksiä tosta ruudun kautta saa. En tiiä onku täs nyt taas mitään järkeä, mun aatoksis. Tosi vaikeasti selitettävä asia, mut ehkä jotain ymmärrätte.
Niin muuten, onnittelut Vimpeliin. Vihdoinkin saitte sen kaivatun mestaruuden, ja Sotkamon putken poikki. Näin katkes putket molemmissa, naisten että miesten superis. Mielenkiintosta nähä ens kesänä, onko ilmiöt pysyvämpiäkin, vai kuinka käy. Tietenkin ainakin naisis toivon, et palataan vanhaan tuttuun mestariin, mut miehis vois mestari tulla vaikka tuolta Seinäjoen suunnalta. No, tuskin ne nyt vielä niin ylös yltää, mut kukas sen tietää.
Nyt on sit kentät hiljentyny, ja jäädään oottaan ens kevään matseja. Haikeeta, mut mahtuuhan tähän väliin paljon kuiteskin mielenkiintosia urheilu tapahtumia. Kuten Lahden mm-hiihdot, ehkä kaikkein kuumimpana juttuna. Toivottavasti nyt ei sit douppinki sotke niitä kisoja, niinkun viimmeksi käytiin.
Mut, tämä täältä pohjanmaan yöstä tältä kertaa. Pärjäilkäähän, kukin omalla elämän polullanne, ja muistakaa välittää toisistanne. Moikka!
Hei taas! Täällähän oli taas uusi teksti. Onpa hyvä, että sinulla on säännöllisiä tapaamisia psykologin kanssa. Varmasti on paljon apua, kun saa keskustella tuntemuksistaan. Voisitteko te sopia tapaamista jossain muualla kuin kotonasi tai esim. lähteä tapaamisen aikana kävelylle, kauppaan, kahvilaan tms. jotta pääsisit hiukan liikkumaan? Kuinka pitkiä teidän tapaamiset yleensä on? Ehtisikö sinä aikana käydä jossain? Toivottavasti keksit jotain menoja itsellesi ja haastat itseäsi pois neljän seinän sisältä välillä. Onnea haasteisiin!
VastaaPoistaMoi! Ihanaa saada kommenttia sulta taas, kiitos siitä.
PoistaJoo, siihen varmaankin pyritään, ja on puhuttukin jostain lenkillä käynnistä tapaamisen aikana. Ja vaikka toi kahvilla käynti, siinä ois tosi ihana saavutus, jos siihen pystyis. Aivan silmät täs kostuu, kun aattelee tota. Niin valtavan iso saavutus se mulle ois. Mut kunhan nyt ihan vaihtelunkin vuoksi, jotain liikettä keksitään, niin hyvä niin.
Sellanen tunti se on tapaaminen, et kyllä siinä nyt jossain ehtis käydä.Muutenkin pitäs mahdollisimman paljon olla liikkeellä, et siihen pyritään. Kiitti kannustuksesta!
Toivottavasti etenet pyrkimyksiäsi kohti. Sitkeyttä ja tsemppiä sinulle - täällä ollaan hengessä mukana!
VastaaPoistaKiitos paljon sulle!
Poista