Jännitystä

Joo, on se kumma kun hetken on ulkona näistä sosiaalisista tilanteista, kuinka pienikin juttu alkaa jännittää. Mullahan nyt on itseasias menny täs pitkäänkin, että en oo ollu tuolla ulkona kun lenkillä. Ulkoillessa ne sosiaaliset tilanteet kuitenkin on erillaisia, tai sitä kontaktiahan ei yleensä oo ollenkaan. Tullaan vaan vastakkain puhumatta mitään. Sekin on monesti vaikea tilanne, ei tiiä minne kattelis. Helponpaa ois kun vois jotain vähä sanoa, mutta tällästähän se on täällä Suomessa.

Niin, tänään tuli eteen sitten pitkästä aikaa pieni sosiaalinen haaste. Tilasin netistä vähä vaatetta, ja tänään paketti saapui postiin, josta se piti noutaa. Joskus mun tilanne on ollu niin huono, että emäntä on hakenu mun paketin tälläses tilantees. Nyt kuitenkin päätin, että nyt oli mun aika taas päästä liikkeelle, hoitamaan asioita. No, jännityshän oli aika mukavaa luokkaa, mutta mä tein sen kummiskin. Ja hyvinhän se meni, mitä nyt vähä tais kädet täristä. Se vaan niin herkästi tulee toi jännitys ja pelko suuremmaksi, mitä pitempään menee ilman näitä sosiaalisia tilanteita. Eli, täytys vaan jaksaa nyt ruveta hankkimaan itelle näitä mahdollisuuksia. Lähteä emännän kans kauppaan, ja yleensä liikkeelle autolla. Vaikka ei minnekkään kauppoihinkaan menis, kunhan vaan jossain ajelis, niin sekin jo piristää.

Mutta, tänään näytin itelleni, että pystyn sentään vielä johonkin. Tästä jatketaan pimenevistä illoista huolimatta, kohti valoa, toiveita täynnä olevaa ihanaa ensi kesää.