Siis, ei vaan näy loppua näille kurjille tapahtumille. Tossa aamulla saatiin tieto, että emännän siskon mies on saanu lievän sydän infaktin. Onneksi vain lievä, mutta sairaala keikka siitä tuli. Ei kai siinä nyt kuitenkaan pahemmin käyty, mutta pysäyttäviä ja ikäviä tapauksia tuollaset. Mietin vaan, että sais nää jo riittää, meidän lähipiiris nää synkät uutiset toistaseksi. Ainahan niitä välillä tulee, mutta kun tuntuu, että niitä tulee nyt aivan koko ajan.
No, eihän tää mun omia fiiliksiä kadottanu, ne viimme yön tuntemukset on yhä voimassa. Olin tänään yhteyksis mun vanhempiin. Näyttäs siltä, että oon saamas seuraa mun pesis katsomoon. Vanhempani on tulossa keskiviikkona kattoon Lapualta tulevaa ekaa finaalia, joka tulee netin kautta, jota niillä ei oo. Tai isän kans sitä lähinnä sitten jännätään. Aivan upeeta saada isä tohon vierelle tuulettelemaan. Huomenna täytyy kattoo miesten ekaa finaalia nelonen pro-kanavalta. Siellä kans pohjanmaalta Vimpeli taistelee, mutta enpä oikein usko niitten mahiksiin. Aina tietenkin ihmeitäkin voi tapahtua, että katotaan, mitä matsi tuo tullessaan.
Hyvää syksyn alkua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti