Hurraa!! Kuten otsikosta voi päätellä, finaaleihin mentiin, että heilahti. Oikein lopulta murskattiin Rauma. Eka jakso oli taas tiukkaa vääntöä, kuten loppu numerot 1-1 kertoo, mut sitten toisella jaksolla nähtiin sellastakin tykitystä Virkiältä, että huh huh. 14-0, aivan uskomattomia, hienoja suorituksia. Tietenkin Raumalta meni jo intokin siinä lopussa, et ei ne nyt ihan noin huonoja ollu, mitä noi numerot näyttää. Mut siellä ollaan taas, finaaleissa. Ja vastustaja on tuttu Jyväskylä jälleen. Ennustaisin tosi tiukkoja finaaleita, ehkä menee viiteen peliin. Nyt vaan sit ootellaan sitä eka peliä, kun pääsee ylen mukana Hippokselle, ja siit sitten vuorotellen, siellä ja Lukkarilas, niin pitkään kunnes toisella on kolme voittoa. Tulee ihania, nautinnollisia, jännittäviä hetkiä, naispesiksen parissa. Siitä kiitos ylelle, et saan nää kaikki finaalit tänne omalle ruudulle, kun en nyt vieläkään pysty paikan päälle lähteen. Mut sekin aika vielä koittaa, et istun Lukkarilas hurraamas, ihan varmasti.
Eka finaalihan on vasta ens viikon lauantaina, et vähä pitää turhan pitkään ootella. Mut, hyvää kannattaa aina oottaa, näinhän se on.
Niin, nyt se on kait syksy virallisesti alkanu, kun ollaan siirrytty syyskuun puolelle. Mut ei hätää, syksy tuo kaikkea mielenkiintosta mukanaan. Näinhän sitä pitää pyrkiä aattelemaan. Tv piristää pimeitä iltoja, kuivan kesä ohjelmiston jälkeen. Alkaa taas vanhoja tuttuja ohjelmia, ja uusiakin varmaan, jotka kiinnostaa. Ja on täs syksyn tuoksuissakin, jopa pimeydessä, siinä on jotain hohtoa, positiivistä tunnetta. Oho, mitä mä oikein tänne kirjotan. Mut mahtavaa, et pystyn nyt pesis huumas aatteleen näin. Yritän muistaa tän, sit kun syksy meinaa näyttää niitää synkkiä puolia, niin eiköhän täs mennä paremmissa merkeissä tänä vuonna syksyä eteenpäin.
Eipä muuta kun, hyvää syksyn alkua kaikille. Tavataan taas seuraavan postauksen merkeissä. Heippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti