Näin täs nyt sit kuitenkin käytiin. Tappio tuli, ja Kirittäret juhlii mestaruutta. Eka jakso taisteltiin voitoksi, mut sen jälkeen, ei mitään jakoa. Pientä hermoilua oli taas, eli jännitystä oli liikaa.
Mut, paljon onnea vaan Jyväskylään, olitte parempia tänä vuonna, siitä ei oo mitään epäselvyyttä.
Ansaitsette mestaruuden, koko kauttakin aatellen, pelasitte paremmin. Hienoja läpi lyöntejä, vaihtoja, nopeaa etenemistä, olette hieno joukkue. Se oli sit Virkiän putken loppu se. Viisi mestaruutta putkeen, mahtava saavutus. Ja ei tää hopeakaan mikään huono ole, ei todellakaan. Sitä kannattaa myös juhlia, raskaan kauden päätteeksi. Nyt se tuntuu pahalta, mut kyllä parin päivän päästä sekin on jo voitettu mitalli.
Näin on Lukkarila hiljentynyt tämän kauden osalta. Kiitos likat hienosta matkasta, jonka sain jännätä taas teidän mukana. Tänä vuonna matka päättyi hopeisesti. Onnittelut siitä. Ens keväänä taas, uudelle matkalle. Naisten superpesis on vaijennut.
Vähän on haikee tunnelma, mut elämä jatkuu, ja blogi elää sit taas muilla aiheilla, kun niitä ilmaantuu. Et palaillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti