Huikee peli

Tänään finaalit sit jatku Jyväskyläs. Sain myös mukavaa jännäri seuraa, tähän mun omaan peli katsomoon. Isän kans saatiin seurata ja jännätä yhessä, aivan kun aikoinaan Lukkarilan katsomossa. On se mukavaa kun on toinen Virkiän kannattaja seurana. Ja muutenkin sain tavata äitiäkin, kun ei oltu hetkeen taas nähty.

Mut, peli oli siis aivan huikee. Me jo oltiin iskän kans jakamas Lapualle hopea mitskuja, kun yllättäin saatiinkin peli rullaamaan, ja juoksuja alkas syntyä. Oltiin hävitty eka jakso, ja Jyväskylä johti toistakin jo 6-2. Sit niitä juoksuja vaan alkas tippuun meidän laariin, ja hupsista, hetkessä tasoitettiin, mentiin ohi, ja lopulta jakso olikin meidän 6-9. Superis Jyväskylä teki yhen, ja jälleen tuli mieleen, näinkö kuiteskin hävitään. Mut sitten Paula paukautti kunnarin, ja toi vielä voitto juoksunkin, kaverin sössiessä pallon maisemiin. Näin se voitto, tuli kun tulikin sieltä kotiin, ja Lapualla finaalit jatkuu huomenna.
Siis, aivan mahtavan hieno nousu kuilun partaalta, oli tänään. Eiköhän huomenna Lukkarilas panna taas hurmos päälle, ja ratkaisu viidenteen peliin viikon päähän. Ja mitä tämä peli opetti. Koskaan ei kannata luovuttaa, aina kannattaa taistella loppuun asti. Nyt sit totta vieköön taistellaan loppuun asti koko täs sarjas, ja otetaan se kuudes mestaruus putkeen. Huomista jännäriä ootellen, moi.